Final Destination: Lagos!

Jeh, eli vihdoinkin saavuttiin Lagosiin. Ei oo jaksanut nyt kirjoitella ku aika on menny muuhun ku koneen äärellä istumiseen.

Pieni briiffi Lagosista, se on siis aivan Portugalin eteläkärjessä sijaitseva pikkukaupunki joka elää täysin turismilla. Pääasiassa nuoria reppumatkailijoita, joista monet jäävät jumittamaan paikkaan pidemmäksi aikaa kuin suunnittelivat tai jopa jäävät töihin.

Asiaan. Saavuttiin Lagosiin loppujen lopuksi pienten karttaselkkausten jälkeen. Paikassa piti olla yks euroopan kuuluisimpia hostelleja nimeltä "Rising Cock", niin etittiin sitä sitten n. tunnin verran, selvisi loppujenlopuks, että paikka ei mitenkään mainostanut itseään ja sisäänkäynti näyttä normaalista talonovelta. Sisälle päästyämme mukava vastaanottovirkailija toteaa, että varsinaisessa hostellissa ei ole tilaa, mutt hostellin vieressä on "asunto", mihin voidaan majoittua. Kyseessä oli tosiaan erittäin iso asunto, missä on sängyt ja turvalokerot n. 12 ihmiselle+vessat+keittiö ja suihkut. Majoituttiin sitten sinne ja illemmalla samaan taloon majoittui kolme aussityttöä, joiden kanssa ei kuitenkaan sen kummemmin ruvettu hengailemaan vaan lähettin actual hostellille.

Hostelli on oikeesti älyttömän kiva, iso hengailualue, missä jumbotelkkari kovalevyyn liitetyllä tietokoneella varustettuna,eli sikana katottavaa. Kaks yleistö konetta ja wlan. Porukka näytti jotenkin semimasentuneelta, niin siirryttiin sitten terassin puolelle dokailemaan. Pikkuhiljaa rupes posse kasvamaan ja parin tunnin sisällä terassilla oli toistakymmentä ihmistä pelaamassa erinäisiä juomapelejä. Dokattiin ja pelattiin siirryttiin baariin nimeltä "Three Monkeys", missä erikoisuutena täytyy mainita olutbongi ja skaba. Bongi täytetään bissellä ja sitten kun oot juonu sen, niin sun kotimaa saa yhden pisteen liitutaululle. Australialaisia paikassa(niinkuin koko euroopassa ilmeisesti) on enemmän kuin tarpeeksi, joten he sitä listaa johtivatki, n. 600 pistettä. Suomella oli n. 35 pistettä ja suruksemme huomasimme, että Ruotsi johtaa Suomea 42 pisteellään, niin päätettiin laittaa se asia korjaukseen...humalatila oli kuitenkin jo niin tukeva, että oli ihan hyvä, että ei siihen leikkiin lähdetty, että jos jotakuta kiinnostaa, niin tervemenoa. Ei siinä mitään ihmeellisempää, baarista jossakin vaiheessa kotiin, ku pohjoisamerikkalainen juomakunto on vähän mitä on.

Seuraavana päivänä aamulla rannalle, koko päivä siellä ja sitten hostellille. Siitä syömään "NahNahBar" nimiseen mestään, jossa söin elämäni parhaimman "Napoleon" nimisen hampurilaisen. Sitten dokailtiin ja pelailtiin hostellilla taas koko ilta. Kaupungille lähtiessä sattuikin sitten hassu tapahtuma. (Pieni pohjustus=Ajettuamme aikanaan Lissabonista Lagosiin jumitin hetken aikaa liikaa vasemmalla kaistalla ja takaa nopeammin (=meijän sitikka ei mennyt kuin 168kmh) tullut auto ajoi rinnalle ja kuski näytti omituisen käsiliikkeen jossa hän heilutti kämmentään naamansa edessä vihaisen näköisenä ja meidän mielestä tämä oli älyttömän hauskaa). Niin lähettiin siitä sitten hostellilta kävelee, niin siihen ajaa yks auto...oltiin sitten Chief, Alex ja minä sen edessä, niin se tööttäs meille. No mehän tietysti jotain huudeltiin siinä ja näytettiin sille tyypille kaikki tätä kädenheilutusmerkkiä. Lähettiin Alexin kanssa jatkaa matkaa ja noin sadan metrin päässä käännytään, niin Jonde seisoo puolessavälissä matkaa ja auton kuski autonsa ulkopuolella...mehän siinä sitten huidotaan lisää, niin Chief juoksee ja sanoo, että kundilla on sitten btw ysimillinen kädessä ja se huitoo sen kaa. Ei muuta ku pari sorii ja jalat alle. Ei siinä mitään ihmeellisemää, mutta vähän kyllä kuumotti jälkeenpäin. En vieläkään tiedä mitä tää kädenhuitominen tarkoittaa, mutta opittiin kyllä läksy International Cultural Communicationista.

Perusbaarirundit ja lähetään yöllä ettii mäkkii... tässä vaiheessa yks jenkki oli lähteny nukkumaan, ja toinen kadonnu jonnekkin. Chieffin ja Alexin kaa kierretään ympäri kaupunkii ja yritetään ettii meijän hostellii/safkaa parin tunnin ajan. Tällä välillä törmätään tähän toiseen jenkkiin ainakin neljä kertaa, mutta se aina taas katoo, Jonde käy uimassa suihkulähteessä, törmätään helvetin isoon brittiläiseen elokuvatuottajaan, joka apulaisensa kanssa yrittää epätoivoisesti etsiä kokaiinia jostakin ja loppujen lopuksi löydetään jenkki taas vaihteeks. Istuu yksin jonkun talon edessä ja melkein itkee, ei löydä kotiin. Tässä vaiheessa käy jotain odottamatonta ja Chief täräyttää jostain syystä kätensä talon ikkunan läpi...se ei koskaan selvinny mitä herra yritti tehdä tai miksi, mutta lähetään kuitenkin luonnollisesti juoksemaan. Vähän matkan päästä hidastetaan...Chieffin käsi vuotaa aika pahasti...löydetään joku iso kartta ja loppujen lopuks hostellille. Ei muuta ku käsi pakettiin, vähän punaviiniä nassuun ja kaikki nukkumaan.

Chieffin herääminen seuraavana päivänä ei ollut sieltä mukavimmasta päästä, käsi vuotanut pahasti ja kaikki veri tarttunut ympärillekäärittyyn pyyhkeeseen. Ei muuta ku uudet kääreet ja rannalle. Päivä rannalla, safkat NahNahBarista ja taas dokaa...perussetit ja baariin. En muista baarin nimeä, mutta erikoisuutena täytyy mainita "Fishbowl", eli semmonen kultakala-akvaario, joka täytetään viinalla ja pienellä määrällä mikseriä...35 euroo ja riittää koko illaks neljälle. Se sitten naamaan, vähän pyörimistä ja hostellille hakee kamat ja dösään, joka siis lähti kolme aikaa yöllä. Vaikka epätoivoiselta vaikutti, niin löydettiin dösämesta. Chief siinä kerkes nukahtaa bussipysäkille ku bussi tuli, niin hoiperteli vähän dösän edessä, niin kuski sanoo, että toi on liian kännissä, ei tuu mun bussiin. Selitettiin sitten kuskille, että suomessa on tapa tanssia ennen ku mennään bussiin ja Alex sano, että Chieffillä on ADHD, niin se sitten päästi kaikki bussiin.

Tunnin päästä vaihdettiin toiseen bussiin ja sitten Espanjan kautta Bordooseen. Meidän jälkeen seuraavaksi nuorin henkilö bussissa oli arviolta 55 vuotta, bussi täynnä vanhuksia. Matka meni rattoisasti ensin nukkuessa n. 10 tuntii ja sitten katottiin bussin telkkarista ensin jonkun paikallisen Portugalilaisen Jari Sillanpään konserttia, ja sen jälkeen kahden tunnin video, missä härät juoksevat niitä ärsyttäviä ihmisiä päin (=niinkuin härkätaistelu, mutta ilman stadionia ja ammattilaisia). Tästä kaikki mummot ja papat sekos ja nauroi aina sitä enemmän mitä enemmän ihmisiä sattui. Oli aika sanoinkuvaamattoman absurdia.

Älytön reissu, ei voi sanoin tarpeeksi hyvin kuvailla, loistava entourage, mukavia ihmisiä, kauniita rantoja, loistavia ja halpoja baareja ja ruokaa. Rakastuin Lagosiin ja koko maahan.